Usein olemme niin takertuneita niihin keinoihin, asioihin, paikkoihin ja ihmisiin, joiden luulemme olevan vastuullisia onnestamme tai olevan keinoja sen saavuttamiseen, että unohdamme sen mitä pohjimmiltaan haluamme kokea ja olla. Säännöllisin väliajoin on hyvä pysähtyä miettimään omaa elämäänsä ja omia intohimojaan eli niitä asioita, joita haluaa elää tässä hetkessä tai tavoitella tulevaisuudessa. Itse haluan olla onnellinen, tuntea olevani vapaa ja toteuttaa itseäni. Aikaisemmin isojen kokonaisuuksien sijasta takerruin pieniin väliotsikoihin ja keinoihin, joilla luulin tai odotin tuon asian kuten onnellisuuden, vapauden tai itseni toteuttamisen tapahtuvan. Kun takerrumme keinoihin, joden luulemme olevan meille hyväksi saattaa päätavoite hämärtyä ja meiltä saattaa jäädä käyttämättä elämän tarjoamat upeat uudet mahdollisuudet, koska pidämme kynsin hampain kiinni siitä, jonka luulemme olevan onnen resepti.

Kun vuosi sitten aloin valmistautua Los Angelesiin muuttoon otin tavoitteeksi lokakuun 2018, sillä minulla oli muutama työkuvio, jonka takia en olisi voinut lähteä aikaisemmin. Myin kaiken ylimääräisen tavaran ja huonekalut sekä priorisoin kaiken ajan ja rahan Los Angelesiin reissaten siellä neljä kertaa järjestelemässä asioita. Näin jälkikäteen ajateltuna oli hyvä, että minulla oli Los Angeles, sillä sen myötä uskalsin tehdä kotimaassa joitakin rohkeampia ratkaisuja, joita en olisi ehkä uskaltanut tehdä, jos olisin ajatellut että tulen aina asumaan Pirkkalassa. Minulla oli pokkaa politiikassa äänestää ryhmäkurin vastaisesti jos se ei sopinut arvoihini, minulla oli rohkeutta kieltäytyä asiakkaista ja yhteistyökumppaneista joista intuitioni sanoi, että näihin ei kannata lähteä mukaan. Siivosin kalenterini totaalisen tyhjäksi 14.10 muuttopäiväni jälkeen ja lopetin kaikki lähivalmennusasiakkaat. Maksoin peruutusoikeudettomat lennot itselleni ja koiralleni Losiin aluksi kolmeksi kuukaudeksi ja hommasin kahdelle muulle koiralle hoitopaikat, vuokrasin omistusasuntoni ja kaikki oli valmista. Kuitenkin kymmenen päivää ennen lähtöä tein päätöksen, että en tule lähtemään Losiin. Los Angeles oli muodostunut pakkomielteiseksi reseptiksi onneen, vapauteen ja itseni toteuttamiseen, vaikka se ei ollut enää hetkeen ollut sitä.

Olin alkanut pikkuhiljaa löytää henkisen Losin Suomesta ja tuomaan arkeeni ne asiat, joihin Los Angelesin arjessani rakastuin. En pitänyt enää mitään itsestään selvänä, kun ajattelin olisiko tämä viimeinen kerta kun tulen tekemään kyseisiä asioita Suomessa tai näkemään kyseisiä ihmisiä Suomesta.

Aluksi olin kokenut, että olen vapaa kun minulla oli lupa lähteä Los Angelesiin, jos niin halusin mutta lopulta tuntui, että olin alkanut suorittaa muuttoa vain sen takia, että mitä ihmiset Suomessa ajattelisivat, jos en lähtisikään. Ajatteleisivatko he että olen epäonnistunut, epävakaa, epäluotettava tai persaukinen? Tuloani odotettiin myös Losin päässä ja koin, että en olisi ollut enää vapaa lähtemään, vaan ennemmin pakotettu lähtemään. Olisin tehnyt lähtöni miellyttääkseni muita ihmisiä.

Nyt kalenterini on tyhjempi kuin aikoihin ja koen sen vapautena päättää millaisilla projekteilla lähden sitä täyttämään. Valmennukseeni mahtuu edelleen muutama personal trainer- ja mentaalivalmennusasiakas ja jatkan edelleen valtuutettuna ja kunnanhallituksen jäsenenä, mutta jatkossa tulen kieltäytymään entistä enemmän sellaisista asioista, joita en halua vapaasta halustani tehdä ja keskittymään omaan hyvinvointiini ja itselleni tärkeisiin asioihin.

Honeymoon With Myself ei koskaan tarkoittanut konkreettista matkaa Los Angelesiin, vaan kyse on ollut enemmän henkisestä kuherruskuukaudesta itsensä kanssa. Itseensä tutustumisesta, rakastumisesta ja itsensä pitämisestä hyvänä. Siksi tuo matka ja blogi tulee jatkumaan edelleen, enkä tule koskaan olemaan valmis. Jotta eläisin kuten opetan niin nyt on tullut aika katsoa ne kortit mitä Suomella on annettavanaan. Nyt on aika pitää tervetuliaisjuhlat!

Mitä olotilaa sinä haluat tavoitella? Oletko asettanut ihmisiä, paikkoja tai liian tarkkoja suunnitelmia vastuuseen onnestasi? Entä, jos vain päätät mitä tunnetta ja olotilaa tavoittelet elämässä, mutta et asetat sen toteutumistavalle liian tarkkoja kriteereitä? Mikä on pahinta mitä voi tapahtua, jos vain luotat siihen, että kaikella on joku tarkoitus ja annat elämän yllättää? Silloin voit päätyä päämäärääsi odottamatonta reittiä.

XXX
Jasmi