Meissä jokaisessa asuu sisällä pieni seikkailija. Se, minkä koemme itsellemme mielekkääksi seikkailuksi on kuitenkin yksilöllistä.

Sisäistä seikkailijaa tukahduttavia elementtejä ovat kiire, suorittaminen, itsensä pienentäminen, häpeä ja nolostus, rutiinit, sairastuminen (jota usein aiheuttaa omien fyysisten ja henkisten tarpeiden pitkäaikainen laiminlyönti), muiden mielipiteet ja ihmissuhteet joissa olet velvollisuudentunnosta tai tottumuksesta sekä liika kiltteys. Eläessäsi edellämainittujen lasikattojen alla et välttämättä ajattele tukahduttavasi seikkailijaa. Emme myönnä olevamme liian kilttejä, sillä toisilla elämän osa-alueilla uskallamme saada äänemme kuuluviin ja puolustamme läheisiämme. Liikaa kiltteyttä on kuitenkin kaikki missä unohdat itsesi: se, että tarjoudut toistuvasti auttamaan muita vapaaehtoisesti ja että tunnet syyllisyyttä ei:n sanomisesta. Ja tämä kaikki uuvuttaa pienen sisäisen Kristoffer Kolumbuksesi.

Pientä sisäistä seikkalijaasi ruokkivia ominaisuuksia ovat tehdä jotain mikä vähän pelottaa, kokeilla jotakin uutta, tutustua erilaisiin kulttuureihin, matkustaa, lukea ja keskutella ihmisten kanssa (mieluiten niiden joiden mielipiteet eivät ole samankaltaisia kuin omasi).

Sisäisen seikkailijan ruokkiminen ei ole aina helppo päätös, sillä sisäinen seikkailijan herääminen aiheuttaa joskus riskejä. Se on aiheuttanut niin murtuneen varpaan, kunnianloukkaussyytteen (tämä tuli kuntapoliitikassa, mutta tutkinta on keskeytetty, koska näyttöjä ei ollut) kuin sen että Suomen entinen suurlähettiläs joutui maksamaan viereisen pöydän ihmisten aamiaispannukakut kun menin haukkaamaan tuntemattoman miehen pannukakusta Los Angelesin Firehousessa (kiitos Bruce, mä tarjoon ens kerralla, jos vielä törmätään!).

Jako introvertteihin ja ekstrovertteihin ihmisiin on muodikasta. Lokerointi helpottaa aivojemme sisäistä työskentelyä ja haluamme tuntea yhteenkuuluvuutta sekä lukea syväluotaavaa analyysia omasta persoonastamme. Haluat sitten uskoa olevasi joko introvertti tai ekstrovertti tai et, niin uskon että sisäinen seikkailija löytyy parhaiten tunnistamalla näitä molempia piirteitä itsessäsi ja ruokkimalla molempien tarpeita! Minä viihdyn parhaiten yksin, koska olen työssä, joka edellyttää sosiaalista kanssakäymistä ja heittäytymistä. Siksi asun, matkustan ja puuhastelen vapaa-ajallani mielelläni yksin. Ollessani kuitenkin liian pitkään yksin huomaan, että luova ajatuksen juoksuni janoaa seuraa ja edes hetken seurassa olemisen jälkeen ajatukseni alkavat rönsyillä myös yksin ollessani. Tasapaino seurassa ja yksinolossa on kaiken a ja o, ying ja yang sekä ding ja dong (kuten Ike Kanerva joskus haastattelussa lausui).

Pelkkä kodin kommaritius ei auta, jos päänsisäinen elämä ei ole järjestyksessä. Seikkailukin on mielekkäämpää kun koko elämä ei mene selviytymistaisteluun omien voimavarojen ja arjen suorittamisen alle. Seikkailuun valmistaudutaan siis siivoammalla elämästä kaikki jota ei ole pakko tehdä (eli kaikki sellainen jonka tekemättä jättäminen ei jätä itseä tai muita ihmisiä välittömään vaaraan tai vaikeuta laskujesi maksamista. Usein nämäkin kaksi syytä ovat järjestelykysymyksiä).

Sen jälkeen priorisoi niihin tekemisiin, jotka tuottavat sinulle iloa tai hyötyä pitkällä aikavälillä ja mitkä eivät ole ristiriidassa arvojesi kanssa. Usein tämä vaatii suunnitelmallisuutta ja omien arvojen, työtehtävien ja ihmissuhteiden uudelleen tarkastelua. On eri asia laiminlyödä työtehtävät ja läheiset ihmiset vetämällä perseet olalle ja kärsiä seuraava viikko henkisestä, moraalisesta ja fyysisestä krapulasta, kuin selvittää mikä on oleellista elinkeinon harjoittamisessa, tehdä se ja sen jälkeen rentoutua odotetun tekemisen kanssa. Entä jos ottaisit kokonaisuudessaan koko arjen kevyemmin? Rakentaisit työnteon elämäntapasi ympärille, lopettaisit 8-16 palkkatyön ja aloittasit yrittäjänä? Tai lopettaisit yrittäjyyden ja tekisit hetken lyhennettyä työviikkoa mieluisassa palkkatyössä keskittyen itsesi kehittämiseen ja harrastamiseen? Meillä on vain yksi elämä ja sinä tai läheisesi voitte kuolla jo huomenna.

Tim Ferrisien aikakaudella yrittäjyys esitetään usein valheellisesti hattaranvaaleanpunaisena kuherruskuukautena itsensä kanssa ja yrittäjänä joutuu huolehtimaan entistä tarkemmin omasta vapaa-ajastaan ja palautumisesta sekä vetämään rajoja. Oma rakas juttu voi alkaa puuduttaa, jos elanto riippuu siitä. Siksi jollekin rohkeampi hyppy voi olla hyppy pois yrittäjyydestä takaisin palkkatyöhön. Silloin aikaa vapautuu mm. markkinoinnista ja kirjanpidosta vapaa-aikaan tai itselle mielekkäämpiin tehtäviin. Yrittäjä joutuu myös aina miettimään ostajien ja asiakaskunnan maksukykyisyyttä ja se rajaa tietynlaiset asiakaskontaktit ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen mahdollisuuden pois, mikäli palveluiden ostajana eivät ole kunnat, kaupungit tai toiset yritykset tai projekteille ei löydy isoja sijoittajia. Entä jos voisit yhdistää yrittämisen ja palkkatyön? Olen onnellinen, että olen itse päässyt yhdistämään työni maahanmuuttajien opettajana ja työelämävalmentajana tehtävissä jotka ovat mielekkeitä ja joilla koen olevan yhteiskunnallista merkitystä sekä yrittäjyydessä itseni toteuttamisen ja menestymisen workshoppeja, online- ja henkilökohtaisten valmennusten kautta. Meillä ei tarvitse olla vain yhtä ammattia, jota teemme loppuelämämme.

Se, että itse voin matkustaa useita kertoja vuodessa ulkomailla ja työskennellä vaikka hiekkarannalta läppärin kanssa on vaatinut useita uhrauksia ja työtunteja jotka instagrammin fiidissä ei näy. Ja todellisuudessa hiekkarannalta on mahdotonta työskennellä, koska läppärin näytöstä ei saa selvää ja hiekka tunkeutuu niin tietokoneen kuin sinun omiinkin pikkuisiin reikiin. Läppärin mukaan ottaminen tarkoittaa, että loma ei ole oikeasti loma ja se tarkoittaa sitä, että silloin kun en ole lomalla tapaan tavallisesti klo 7 ensimmäisen asiakkaan ja klo 21 lopetan viimeisen, varsinkin silloin kun teen asiakkaita sisään ennen parin viikon ulkomaan matkaa. En ole saanut rahaa tai apua kirjastonhoitaja-vanhemmiltani sen jälkeen kun täysi-ikäistyttyäni muutin kotoa pois. Biologiselta isältä en saanut sitä ennen sitäkään, kun hän jätti elatusmaksut maksamatta, eikä viestiä kuulu edes syntymäpäivänäni (okei eipäs nyt liioitella, sillä hänen vaimonsa lähettää sentään joulukortin). Usein sisäisen seikkailijan kasvattaminen vaatii pitkän aikavälin suunnitelmia, kovaa työtä, uhrauksia ja kärsivällisyyttä!

Viimeisen viikon olen asunut 14- ja 18-vuotaiden tyttöjen ja neljän koiran (joista kaksi omaani) kanssa ystäväperheelläni perheen vanhempien reissatessa. Uusi talo, maisemat, seura ja tekeminen on synnyttänyt taas epäsuorasti uutta inspiraatiota ja olo on ollut kuin lomalla, vaikka olen tehnyt tämän viikon normaalisti töitä. Aloitin myös skeittauksen hankkimalla skeittilaudan ja skeittauksenopettajan. Nämä ovat loistavia käytännön esimerkki siitä, miten tavallisessa arjessa voi ruokkia sisäistä seikkailijaa tekemällä jotakin eri tavalla kuin ennen. Näillä arjen pienillä mausteilla sisäinen seikkailijani jaksaa odottaa suunnitteilla olevaa Hawaiin matkaa.

Mitä toimia sinä aiot tehdä sisäisen seikkailijan ruokkimiseksi?

XXX
Jasmi