Tehdessäsi isoa muutosta, luodessasi uutta, luopuessasi vanhasta, kehittäessäsi parempaa versiota itsestäsi sekä painostaessasi omaan hyvinvointiisi tarvitaan sisäisen innostuksen ja kovan työn lisäksi myös toisen ihmisen erilaista näkemystä, kokeneemman neuvoja tai ihan vain itsen ulkopuolista rohkaisua siitä, että ollaan oikealla tiellä.

Intuitio siitä ketä kannattaa kuunnella ja kuinka paljon kannattaa ottaa vakavasti. Keskustele toisten rohkeiden ihmisten kanssa, joista tiedät että heidän omat epävarmuudet tai rajoittuneisuudet eivät latista sinun visioita. Kuuntele ennen kaikkea epäonnistujia: konkurssin tehneitä, eronneita ja hävinneitä. Sanotaan, että menestyminen on vain viivytettyä epäonnistumista. Itse en lähtisi näin pessimistiselle linjalle, vaan haluan uskoa ennemmin että epäonnistuminen on viivytettyä menestymistä. Kuuntele yllättäviä lähteitä ja ihmisiä myös oman alasi, elämänkatsomuksesi ja kuplasi ulkopuolelta.

Kun mietit isoja siirtoja elämässäsi ja teet toimintasuunnitelmaa tulevaisuuden varalle niin olisi hyvä miettiä haluatko vain tehdä maaleja vai voittaa kilpailun? Avain tähän kaikkeen on pitkän aikajänteen suunnitelmallisuus johon kuuluu sekä työ että lepo. Tämä pätee niin huippu-urheilijalla, työ- ja liike-elämässä kuin minkä tahansa tavoitteiden saavuttamisessa.

Olen helposti innostuvaa ja uteliasta tyyppiä ja sen takia olen liian usein tehnyt ja toteuttanut vain tekemisen takia, koska silloin on helppo tuudittautua tuottavuuden tunteeseen ollessaan kokoajan liikkeellä. On kuitenkin suuri ero tuloksen kannalta työskenteleekö kovaa vai fiksusti ja liikkuuko vain liikkumisen takia vai saako oikeasti jotain aikaankin. Kaikki kovasti ja paljon tekeminen ei ole tehokasta, se on näennäistä liikehdintää ja voimavarojen sinne tänne ruiskimista, joka saattaa viedä meitä pois päätavoitteesta.

Kaivatessasi kokeneemman apua tai etsiessäsi mentoria voit maltaita laskuttavien konsulttien (heissä ei ole mitään vikaa, mutta he harvemmin tietävät sinun tai yrityksesi tilanteesta paremmin kuin sinä tai sinun ympärilläsi olevat ihmiset, kun laativat omia ”perhoset” ja ”kirahvit” harjoituksia, jotka luovat loven sademetsiin post it -lappuharjoituksineen) tai markkinointimielessä ilmaisia webinaareja myyvien yleispätevien nettivalmennusten sijaan (ah, mitä oivallista sisältömarkkinointia, kuten tämä blogikin!) toimia myös itse itsellesi mentorina. Tai oikeastaan joku läheinen ihminen voi toimia Sinun kynäsi välityksellä.

Seuraavaksi jaan ”Mirror, mirror” -harjoituksen, joka ensimmäisellä Los Angelesin matkalla avasi paikallisella luovan kirjoittamisen kurssilla silmäni siitä, miten suunnitella ajankäyttöäni ja mihin haluan arjessa ja työssä keskittyä. Harjoituksen ideana oli antaa rohkaisua ja ideoita toisena ihmisenä itselle. Tuon toisen ihmisen ei tarvitse olla alan asiantuntija tai kallis valmentaja, vaan usein parhaat neuvot voivat tulla lähempää. Millaisen neuvon vaikka äitisi, lapsesi, edesmennyt isovanhempasi tai vaikka Napoleon, Elvis tai Steve Jobs antaisi sinulle?

Itse elin tuolla ensimmäisellä Los Angelesin matkallani vielä kuormittavaa elämänvaihetta, jossa minulla oli aivan liian monta rautaa tulessa. Tuo alkoi näkyä vanhimman koirani eroahdistuksena ja itkuna perääni. Niinpä päätin kirjoittaa itselleni koiranani Lafayettena. Alkuperäisen tekstini olin kirjoittanut englanniksi, mutta tässä alkuperäinen tekstini vapaasti suomennettuna.

”Rakas Jasmi, muutut aina poissaolevaksi ja kireäksi kun teet niin paljon töitä ja olet niin paljon poissa kotoa ja se hermostuttaa minua. Sen takia itken perääsi kotona, sillä minulla on turvaton olo kun en tiedä mihin aikaan tällä kertaa tulet takaisin. Haluaisin leikkiä kanssasi lempilelullani Possulla, mutta kun tulet kotiin niin sinulla on kiire puhua puhelu tai vastata johonkin sähköpostiin. Kun tuon sinulle iloisesti possua ja ohitat minut niin se tekee minut surulliseksi. Pian olen liian vanha leikkimään, joten haluaisin leikkiä kanssasi vielä kun voin. Meillä ei ole enää sitä isoa taloa ja omaa pihaa kuten aikaisemmin, eikä se haittaa minua jos saan olla vain sinun kanssasi. Tunnen kuitenkin oloni turvattomaksi kerrostalossa, sillä rappukäytävästä kuuluu outoja ääniä. Siksi minä vastaan välillä niihin. Haluaisin myös enemmän päästä kävelemään kanssasi pitkiä lenkkejä luonnossa. Sen jälkeen olemme molemmat iloisempia. Parasta olisi jos voisit kotona ollessasi tuijottaa vähemmän sitä pientä kapistusta kädessäsi, jota näpyttelet ja johon puhut välillä. Sen ajan voisit käyttää välillä siihen, että rapsutat minua korvan takaa ja juttelet minua katsoen silmiini. Voisitkohan välillä tehdä töitä myös kotitoimistolta, jotta voisimme aina taukojen aikana leikkiä? Olet itsekin idearikkaampi, kun panostat töiden määrän sijasta laatuun. Sinä olet minun ainut omistaja ja pelkään menettäväni sinut. Siksi itken perääsi ja seuraan sinua joka paikkaan. Se on rakkautta, jota pyytteettömästi sinulle annan.
Rakkaudella,
Lafayette”

Tämän kirjeen luettuani järjestin työni niin, että pystyn nykyisin tekemään kirjoitus- ja valmennustöitä enemmän kotoa käsin eikä minun tarvitse olla aina läsnä, suunnittelen arkeni tehokkaammin ja varaan aikaa koirien kanssa olemiselle ja pitkille kävelylenkeille sekä luonnossa olemiselle. Jos en osannut aikaisemmin hellittää omaa tahtiani oman terveyden ja hyvinvoinnin kannalta niin pystyin tekemään sen paremmin ulkopuolisen eli Lafayetten takia. Kun minulla alkaa nykyisin mopo keulia ja huomaan ahtavani kalenterin liian täyteen palaan aina Lafayetten kirjeeseen minulle. Kiitos Lafayette kun olet toiminut opettajanani. Sinulla on viisautta, jota ei yliopistossa opeteta.

Kenen äänellä Sinä voisit kirjoittaa itsellesi kirjeen ja tehdä peiliharjoituksen? Mitä tuo henkilö sinulle sanoisi? Kirjoita muutama sivu tajunnanvirtaa ja muista, että sinun ei tarvitse näyttää tekstiä kenellekään. Usein meillä on vastaukset sisällämme, mutta tarvitsemme jonkun ulkopuolisen, jonka kautta ne tulevat ikäänkuin peilinä ulos. Olemmehan mekin usein parempia neuvomaan ystäviämme, kuin setvimään omia kriisejämme -tai ainakin minä olen. ”Kerro, kerro kuvastin.”

XXX
Jasmi