Oman uran tai elämäntehtävän etsiminen ei liity tänä päivänä ainoastaan nuoruuteen, peruskoulusta tai toiseen asteen opinnoista valmistumiseen, kolmen-, neljän tai viidenkympin kriisiin. Se on tänä päivänä läsnä kaikenikäisillä naisilla ja miehillä, tytöillä ja pojilla, riippumatta koulutustaustasta tai työhistoriasta.

Olen käynyt monta kertaa itseni kanssa kiivaan taistelun pääni sisällä siitä, olenko oikeassa paikassa tai edes menossa oikeaan suuntaan. Oppilaani pohtivat yhdeksäsluokkalaisina mihin jatko-opintopaikkaan haluavat hakea, mitkä ovat heidän vahvuutensa ja kiinnostuksen kohteensa. Personal training- ja mentaalivalmennusasiakkaillani työelämästä nouseva stressi ja tyytymättömyys heijastuu suoraan liikunnan ja ruokavalion soveltamiseen, oman elämän kuntoon laittamiseen ja arkisten voimavarojen koossa pitämiseen.

Verrattuna muutaman kymmenen vuoden takaiseen tässä ajassa ei ole olemassa samalla tavalla selkeitä ammatteja ja vakituisia työsuhteita, elinikäisiä virkoja. Vaikka olet opiskellut tietyn ammatin et ehkä saakaan harjoittaa sitä, jos et jatkokouluta itseäsi tai erikoistu, työt ovat projektiluonteisia ja joitakin vakansseja jopa lopetetaan. Sanotaan, että robotit korvaavat tietyt ammatit. Uhkakuvien lisäksi tämä mahdollistaa myös itsensä kehittämisen, uusiin ihmisiin tutustumisen, sillä robotit eivät voi tulevaisuudessa viedä töitä, joissa ihminen kohtaa ihmisenä ihmisenä. Asiakaspalveluun ja ihmisten kohtaamiseen liittyvät ammatit ja verkostoituminen ovat avainasemassa. Se on helpotus monelle joka nauttii työskentelystä ihmisten kanssa, mutta aiheuttaa huonommuudentunnetta tai väsymystä ihmisille, jotka väsyvät ihmiskontakteissa ja löytävät vahvuutensa jostakin muualta.

Onnistuneen bisneksen ja yrittäjyyden prinsiipit ovat keksiä jokin uusi juttu tai tehdä se paremmin kuin joku toinen, mikä luo painetta itsensä kehittämiseen tai pyörän uudelleen keksimiseen, kun samaan aikaan leipätyöllä pitäisi elättää perhe, ehtiä hoitamaan parisuhdetta ja perhettä, treenaamaan täydellistä kroppaa ja harrastamaan kulttuuria, ylläpitämään siistiä ja kaunista kotia, matkustelemaan ulkomailla ja kuvata tämä kaikki jonkun mukavan filtterin läpi Instagrammiin. Hinnallakin voi bisneksessä kilpailla, mutta se ei välttämättä luo pysyviä asiakaskontakteja ja oma jaksaminen joutuu koetukselle, kun töiden määrä korvaa laadun ja jatkuvasta tekemisestä ja tavoitettavuudesta tulee itsensä arvottamisen mittari.

Parhaimmillaan työnteko antaa onnistumisen kokemuksia ja pääset toteuttamaan itseäsi. Pitääkö työn olla aina mukavaa ja siinä päästä toteuttamaan itseään? Kyllä ja ei. Tärkeää on, että ihminen pääsee toteuttamaan omassa elämässä itseään ja saa onnistumisen kokemuksia itselle mielekkäistä asioista. Osalle tämä voi olla vaikka rakas harrastus esimerkiksi täydellisen kropan treenaaminen kuntosalilla fitness-mielessä tai aktiivinen kansalaisvaikuttaminen yhteisössä. Silloin palkkatöissä voidaan käydä tienaamassa rahaa ja toteuttaa itseään vapaa-ajalla. Osalle leipätyö voi olla se itsensä toteuttamisen väline tai elämäntapa, jossa työ ja vapaa-aika eivät ole niin selkeästi erotettavissa toisistaan. Ihminen tarvii mielekkäitä itsensä toteuttamisen tapoja, joissa on myös haastetta, olivat ne sitten harrastuksia tai varsinaisia palkkatöitä. Liika on aina liikaa ja jos yrittää antaa ajastaan 100% niin työelämälle, harrastukselle, perheelle, terveydelle kuin omalle itsellekin samaan aikaan, aina jokin osa-alue tulee kärsimään. Siksi on hyvä välillä tiedostaa, mitkä ovat tämän hetkisen elämäntilanteesi tärkeimmät asiat ja suunnata energia niitä kohti. Joka osa-alueella ei tarvitse pyrkiä täydellisyyteen, vaan voi kysyä itseltään riittäisikö vähempikin? Mikä on pahinta mitä voi tapahtua, jos otan hieman rennommin jonkun osa-alueen kanssa edes hetkellisesti?

Tekemisen haaliminen, erilaiset meriitit, statukset, tittelit ja tehtävät sekä niiden suorittamisesta tuleva stressi saattaa hetkeksi tuoda voimaantumisen tunteen. On fysiologinen fakta, että ajoittaisesti pienen paineen alla ihminen toimii paremmin positiivisen stressin tilassa. Pieni stressitason nousu parantaa valppaustilaa, mikä mekanismi on peruja luolamiesajoilta. Tällöin olo saattaa tuntua supertehokkaalta ja pystytkin hoitamaan montaa asiaa yhtä aikaa kortisolin jyllätessä kehossasi. On kuitenkin yksilöllistä kauanko tämä positiivinen stressi kestää ja milloin se muuttuu negatiiviseksi, mieltä ja kroppaa hajottavaksi stressiksi. Omakohtaisesti kokemuksesta voin puhua että stressi, suorittaminen ja addidktiot ovat ainakin itselläni olleet merkkejä siitä, että ei haluta kohdata itseä ja epämiellyttäviä tunteita. Kun pitää itsensä jatkuvasti kiireisenä, ei tarvi pysähtyä kohtaamaan niitä asioita, jotka ovat omassa elämässä huonosti ja jotka kaipaisivat lähempää tarkastelua. Mitä kauemmin lykkää näiden epämiellyttävien asioiden kohtaamista, sitä kovempaa ne vyöryvät myöhemmin päälle.

Stressiä aiheuttaa työ, jossa oma osaaminen ja jaksaminen ei ole balanssissa työn vaativuuden ja odotusten kanssa. Tämä voi tarkoittaa sitä, että työ on liian helppoa tai liian haastavaa. Toinen stressin aiheuttaja on työn määrä. Jos kalenterissa on liikaa kaikkea kivaa, niin kivaankin voi väsyä, jos ihminen ei saa palautua. Kolmas stressin aiheuttaja on se, vastaako työ omia arvojasi tai ovatko arvosi sinulle ylipäätään selvillä?

Jos mietit tällä hetkellä, oletko oikeassa paikassa tai edes oikeaan suuntaan menossa työelämässä, niin listaa paperille arvosi. Jollekin tärkeitä arvoja voivat olla esimerkiksi perhe, raha, toisten auttaminen, itsensä kehittäminen tai luovuus. Itselleni tärkeitä arvoja, jotka ovat omaa toimintaani ohjanneet ovat olleet rohkeus ja vapaus, joiden kautta lopulta ymmärsin että minulle paras polku on lähteä toteuttamaan itseäni yrittäjänä. Päätös tuntui aluksi mahdottomalta, sillä yrittäjyys ei ollut minulle millään tavalla tuttua perhepiiristä, enkä nuorena koskaan kuvitellut että se voisi olla vaihtoehto.

Kun omat arvosi ovat sinulle selvillä, on toiminnan aika. On aika ohjata päivittäinen toimintasi ja valintasi sitä kohti, että arvot tulevat näkyviksi tekojesi kautta. Tässä vaiheessa tulemme kohtaamaan pelkoja. Omat pahimmat pelkoni työelämässä ovat aina olleet raha ja muiden ihmisten arvostus tai sen puute. Entä, jos jään tyhjän päälle enkä saa rahaa elämäntyyliin, johon olen tottunut? Mitä muut ihmiset ajattelevat valinnastani tai siitä, että minulla ei ole rahaa elämäntyyliin, jossa ovat tottuneet minut aikaisemmin näkemään? Pelkojen käsittelyssä minua on auttanut ajatus siitä, että kaikki pelot ovat lopulta ”vain” kuoleman pelkoa. Pelko rahan menetyksestä on pohjimmiltaan pelkoa siitä, että minulla ei ole rahaa ruokaan ja vaatteisiin ja kuolen nälkään ja kylmään. Hyväksynnän haun pelko on pelkoa siitä, että muut ihmiset hylkäävät minut ja kuolen yksin yhteisön syrjimänä, eikä minulla ole mahdollista jatkaa sukua. Kun omat pelkot pukee näin absurdiin ja primitiiviseen muotoon, tajuaa lopulta miten hulluilta ne kuulostavat 2000-luvun länsimaisessa yhteiskunnassa ja suomalaisen sosiaaliturvan piirissämme. Siksi muutoksen keskellä on usein paras kysymys esittää itselleen: mikä on pahinta mitä voisi tapahtua? Niinpä, todennäköisesti ei tapahtuisi mitään todella pahaa. Jos se pahin skenaario toteutuisi, olisiko se niin paha? Ja todennäköisesti se ei edes toteutuisi, vaan se on ainoastaan skenaario.

Kun omat arvosi ja pelkosi ovat sinulle selvillä, on aika miettiä istuuko arvojesi mukainen toiminta edustamasi yrityksen, organisaation, työpaikan ja työkaveriesi arvoihin? Millainen ympäristö työpaikallasi on ja miten muut kohtelevat sinua? Negatiivinen asenne ja energia tarttuu siinä missä positiivinenkin. Joskus on myös hyvä tarkastella, miten itse kohtelet muita sillä oma toiminta on myös peili muiden ihmisten toiminnalle ja kaikkia muita on mukavampi syyttää omista ongelmista, kuin omaa itseään. Oma filosofiani työelämässä ja ihmissuhteissa on: ”Do not harm, but take no shit”. Olen ollut töissä pankkiiriliikkeessä yli kuusi vuotta, jotka opettivat minulle että nautin provikkapalkalla työsketelystä ja siitä, että tekemällä kovasti töitä saat palkan vain tehdystä työstä (tätä pääsen edelleen toteuttamaan yrittäjän työssäni, vaikka finanssialalle minua ei saisi enää kirveelläkään uhaten). Omat arvoni olivat vaan niin pahasti ristiriidassa yrityksen arvojen kanssa, enkä pitänyt siitä millaiseksi ihmiseksi muutuin tuossa työpaikassa ja miten kohtelin muita ihmisiä. Lopulta oma onneni oli, että firman omistaja tuli henkilökohtaisesti irtisanomaan minut perusteena ”jättää toistuvasti noudattamatta esimiehen ohjeita”. Syy saada minut pihalle oli silloiselle ja nykyiselle minälleni täysin ymmärtämätön ja epäreilu, mutta yksi suurimmista siunauksista mitä elämäni aikana olen saanut. Jos en olisi saanut ulkopuolelta potkua persuksille sinnittelisin kenties edelleen hyväpalkkaisessa työssä ja minulle myrkyllisessä ympäristössä, jossa en pääsisi toteuttamaan itseäni ja omia arvojani. Kengän kuva 25-vuotiaana persuksissani jouduin rakentamaan identiteettini, lähipiirini ja taloudellisen tilanteeni uudelleen, kun olin siihen asti määritellut identiteettini ja arvoni vain ammattini ja statukseni kautta. Jouduin miettimään, miten nyt esittelen itseni uusille ihmisille, kuka Jasmi todella on ja jouduin vihdoin tekemään gradun ja valmistumaan yliopistosta.

Työelämässä tarvitaan sosiaalisia taitoja ja verkostoitumista, mutta se ei tarkoita että kaikkia täytyisi miellyttää. Tästä päästään toiseen lempilainaukseeni: ”You cant please everyone, youre not a jar of Nutella”. Pankkiiriliike-uran jälkeen opettaessani kolme lukuvuotta jopo-luokkaa (koulupudokkuuden ehkäisyyn tähtäävä hanke suorittaa ysiluokka toiminnallisesti ja työelmäpainotteisesti oppilaan osallisuutta ja motivaatiota lisäten) jouduin monien toiveiden ristituleen. Jouduin tekemään työssäni päätöksiä, jotka olisivat mahdollisimman oikeudenmukaisia oppilaiden, heidän huoltajien ja koulun näkökulmasta ja opettaa sekä ohjata siinä sivussa nuoria. Tällaisia päätöksiä tehtäessä ei voi miellyttää kaikkia. Toimiessani opettajana sain toimintani pohjalta esimieheltäni muunmuassa seuraavat ohjeet: ”hymyile vähemmän” (on kuulemma uskottavan ja tiukan opettajan merkki), ”ole aikuinen” (pidin oppilaideni puolia asiassa, jossa tiesin että he eivät ole tehneet mitään väärää), ”älä ala hoitaa asioita, jotka eivät kuulu tontillesi” (toimin kunnassamme aktiivisesti jopo-luokan säilyttämisen puolesta ja olin yhteydessä päättäjiin ja virkamiehiin ennen kuin itse päädyin mukaan politiikkaan) sekä ”älä harjoita poliittista toimintaa koulussa” (olin kutsunut vanhat oppilaani kahville luokkaan kunnanvaltuustoon ja hallitukseen pääsemisen jälkeen, sillä halusin kiittää heitä siitä, että ilman heitä en olisi ikinä muuttanut ko. kuntaan. Kahvilla ei puhuttu sanallakaan politiikasta). Kuulin myös eri tahoilta, että onnistumiseni työssäni laitettiin usein ulkonäön, pukeutumisen tai iän piikkiin. Koskaan en kokenut tällaista syrjintää oppilaiden tai heidän huoltajien puolelta jonka kanssa päivittäin työskentelin. Sen jälkeen, kun olin lopettanut työn kyseisessä työpaikassa kuulin myös, että minut olisi kuulemma irtisanottu, jos lehtijuttu jonka mukaan minulla oli romanssi tunnetun suomalaisen henkilön kanssa, olisi julkaistu sinä aikana kun toimin opettajana kyseisessä koulussa. Todella? Missä vaiheessa on tullut rikolliseksi kävellä kaverin vierellä julkisella paikalla? Työelämässä et voi miellyttää kaikkia ja on varsin totta, että kumartaessasi toisaalle pyllistät toisaalle. Kun kuitenkin itse tiedät toimineesi omien arvojesi mukaan, voit nukkua yösi rauhassa. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö tarvisi pysyä nöyränä ja ottaa oppi vastaan kokeneemmilta, vaan sitä että nöyränä voi pysyä nöyristelemättäkin.

Kun olet selvittänyt itsellesi omien arvojesi ja pelkojesi lisäksi sen, että et voi miellyttää kaikkia tulee aika pohtia, mikä on unelmasi. Mikä on kutsumuksesi? Mistä tiedät, että olet matkalla kohti sitä? Usein omat unelmamme hämärtyvät yhteiskunnan, vanhempiemme tai läheisten toiveiden ja odotusten alle. Ne sekottuvat siihen, että rahaa täytyy saada elättääkseen perhe ja lapsi tai siihen, millä alalla näyttää olevan töitä tarjolla ja mikä ala esittäytyy mediassa positiivisessa valossa. Omassa lapsuudenkodissani raha ei ole koskaan ollut tärkeä, mutta korkeakoulutus on. Äitini on kirjastoinformaatikko ja isoäitini farmaseutti. Korkeakoulutettuja ammatteja naisvaltaisilla humanistisilla aloilla, joissa ei kuitenkaan palkkanauhoja heilutella. Vaikka minua ei ole suoranaisesti painostettu kotoa mihinkään tiettyyn polkuun, niin kirjoittamattomat säännöt ovat olleet, että yläasteen jälkeen lukioon ja lukion jälkeen yliopistoon. Raha ei ole tärkeää, vaan korkea koulutus, taloudellinen turva ja vakituinen työ. Tämän takia menin väkipakolla seiskan keskiarvolla lukioon alimmalla keskiarvolla, vaikka minua ei kiinnostanut lukeminen. Lapsena ja nuorena en ymmärtänyt omia vahvuuksiani, vaan ajattelin olevani laiska ja huolimaton, kun kaikki muu kiinnosti enemmän kuin lukeminen ja matematiikka tuotti harmaita hiuksia. Vasta aikauisena olen ymmärtänyt, että taloudellisen turvan ja vakituisen työsuhteen sijasta olen tuntenut vetoa yrittäjyyteen, siihen että toimin parhaiten pienen paineen alla ja saan rahaa sen mukaan miten hyvin suoriudun annetusta tehtävästä, pienestä veitsenterällä taitelusta ilman säännöllisiä työaikoja, ihmisten kanssa työskentelystä, itseohjautuvuudesta sekä luovuuden käytöstä. Lisäksi olen äärimmäisen huono vastaanottamaan ulkopuolelta neuvoja, jos ne ovat ristiriidassa omien arvojeni tai päämäärieni kanssa. Vahvuuteni ovat olleet jossakin muussa, kuin mitä suomalainen peruskoulu on painottanut opetussuunnitelmassaan. Yhteiskunnan puolelta olen kokenut painetta siitä mitä muut minusta ajattelevat, kun viiden vuoden maisteriopintojen jälkeen olenkin jonkun mielestä ”pelkkä” jumppaohjaaja.

Oman jutun löytämisessä minua on auttanut sen miettiminen, minkä tekemisestä nautin lapsena. Ainoat kymppini todistuksessa ovat ikinä olleet ilmaisutaito, luova kirjoittaminen ja puhekurssi. Seuraavaksi parhaat numerot äidinkieilen lisäksi psykologiassa, terveystiedossa ja yhteiskuntaopissa. Lapsena minua kiinnosti näytteleminen, itseilmaisu, kirjoittaminen, eläimet, luontoyhteys ja ihmisten kanssa oleminen. Näiden samojen elementtien, luentojen, asiakassuhteiden, workshoppejen ja blogin ympärille olen saanut nyt rakentaa omannäköisen uran kahden yritykseni Qvick Fitin ja Honeymoon With Myselfin varaan. Pohdi missä asioissa olet hyvä, mitkä saavat sinut syttymään ja kysy sitä lähipiiriltäsi. Voit toteuttaa niitä harrastuksena tai tehdä niistä itsellesi uran.

Kun oma unelmasi alkaa kirkastua mieleesi, tulee luopumisen aika. Pitää luopua jostakin vanhasta, että on tilaa luoda uutta. Luopuminen on ihmisille usein vaikeaa ja erityisen vaikeaa se on sellaisesta asiasta, joka on tunut elämääsi joskus jotakin hyvää. Se, että joku asia on joskus palvellut ja tuonut elämääsi hyvää, ei kuitenkaan tarkoita että se palvelisi enää. Siksi on vain uskallettava katkaista siteet vanhaan uuden energian tieltä ja luotettava siihen, että elämä kyllä kannattelee. Se vaatii hieman hulluutta ja rohkeutta, mutta toistamalla samoja asioita päivästä ja vuodesta toiseen mikään ei tule muuttumaan, vaikka kuinka paperilla manifestoisi muutoksen eteen. Luopuessasi vanhasta ja tarttuessasi uuteen saatat kohdata matkallasi epäonnistumisia tai huomata, että jokin juttu ei ole sinua varten. Se, että vaihdat suunnitelmaa tai alaa ei ole luovuttamista tai heikkoutta, vaan se on energian uudelleen kanavoimista. Epäonnistumiset eivät ole lopullisia tuomioita, vaan ne opettavat siitä, miten joku kannattaa tehdä ja miten ei sekä karaisevat sinua siitä, onko joku asia todella tavoittelemisen arvoinen, kun jaksat silti nousta epäonnistumisten jälkeen tavoittelemaan sitä uudelleen.  Jos joku tuomitsee, hylkää tai kyseenalaistaa sinut muutoksesi tai epäonnistumistesi takia, et kaipaa todennäköisesti sellaisia ihmisiä ympärillesi.

Kaikki eivät voi tehdä harrastuksestaan tai unelmastaan ammattia eikä mikään työ ole aina kivaa. Sinulla pitää olla kuitenkin päätyö joka tuo leivän jonkin aikaa pöytään ja voit alkaa tässä sivussa rakentaa omaa juttuasi. Tämä sivussa rakennettu juttu voi jäädä harrastukseksi, osa-aikaiseksi työksi tai siitä voi lopulta tulla palkkatyö jolla tienaat elanosi. Mikään ei tapahdu kuitenkaan vahingossa, vaan vaatii suunnitelmallisuutta, kärsivällisyyttä, verkostoitumista, nöyryyttä, oikeita ihmisiä ympärille, heittäytymistä, luovuutta, epäonnistumisia, valvottuja öitä, kyyneleitä, hulluttelua sekä kovaa työtä. Sen, että luotat siihen, että selviät yksin etkä rakenna uraasi, talouttasi tai onneasi toisen ihmisen varaan. Mutta myös sen, että et yritä tehdä kaikkea yksin, vaan antaa muille, sillä kaikki hyvä tulee takaisin sekä vastavuoroisesti imeä inspiraatiota ja osaamista oman alan osaajilta. Jos mietin esimerkiksi omaa yrittäjyyttäni, niin minun onneni on hyvä kirjanpitäjä, josta mielelläni maksan, sillä numeroiden pyöritteleminen ei kuulu vahvuuksiini. Kiireisimpinä aikoina olen myös hyväksynyt sen, että kolmen koiran kanssa kodin siisteys on se josta on joskus tingittävä ja olen turvautunut siivoojan apuun. Tällöin kuitenkin koen, että tuoen suomalaista naisyrittäjyyttä. Ulkoistamalla nämä työt oman alan osaajille voin keskittyä siihen minkä itse parhaiten osaan työssäni ja lisään omaa tehokasta työaikaani tai panostamalla lepoon ja omaan henkiseen hyvinvointiini. Hedelmällisiä ovat keskustelut myös muiden alan yrittäjien ja osaajien kanssa, jotka haastavat kyseenalaistamaan omia ajattelumalleja ja toimintatapoja.

Et ole koskaan ihmisenä tai työntekijänä valmis, eikä sinulla tarvitse olla valmista uraa tai ammattia, vaan voit luoda sellaisen erilaisista palasista, vahvuuksista ja kiinnostuksen kohteistasi. Näistä voi tulla rakas harrastus, osa-aikainen tai päätoiminen yrittäjyys tai jotakin muuta. Siitä Honeymoon With Myself-matkassa on kysymys. Itseensä tutustumisesta, omien vahvuuksien löytämisestä ja itseensä rakastumisesta. Kun opit tuntemaan vahvuutesi ja arvostamaan itseäsi myös kysymys siitä, oletko oikeassa paikassa ja mikä on oma elämäntehtäväsi alkaa kirkastua. Kun tunnet itsesi ja viihdyt itsesi kanssa sinun on helpompi olla sietämättä huonoa kohtelua muilta ja jakaa omasta energiastasi myös muille.

XXX

Jasmi