Meillä ihmisillä on tapana takertua tai tyytyä asioihin, tilanteisiin, paikkoihin, rutiineihin ja ihmisiin vielä silloinkin kun tuo suhde ei ole linjassa hyvinvointimme tai tavoitteidemme kanssa. Tiedämme kuinka voimaannuttavaa olisi katkaista siteet ja luottaa self help -oppaiden mantraan ”saat sen mistä luovut”. Mutta koska tiedämme, että luopuessamme emme saa automaattisesti vastaavaa tyydytystä haluillemme lykkäämme päätöksen tekemistä ja roikumme ”ihan kivassa”, koska se on turvallista emmekä loukkaa sillä ketään.

Luopuessamme epätyydyttävästä työstä saatamme saada lisää aikaa, mutta ahdistumme kun joudumme jäljellä jäävällä ajalla miettimään mitä helvettiä tekisimme elämällämme, aloittamaan uuden uran nollasta tai kohtaamaan kaiken minkä olemme lakaisseet jatkuvan suorittamisen alle. Päästäessämme irti toimimattomasta ihmissuhteesta saatamme saada Tinderiä selaamalla jo samalle illalle mätsin tai panon, mutta emme voi tietää onko se sen tyydyttävämpi kuin edellinenkään.

Hyppäämällä uuteen elämäntilanteeseen otamme aina riskin siitä, että emme tiedä saammeko parempaa, kuin se mistä luovuimme. Siksi luopuminen pelottaa. Kauhuskenaaroissamme saamme ainakin vatsahaavan, yhteiskunnan syrjinnän ja kuolemme koiriemme kaluamana tesomalaiseen yksiöön naapurin huomatessa yksinäisen ruumiin hajun kesäkuukausien alkaessa. Silloin ei auta vaikka toistelisi mielessään ”kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu.” Kuitenkin kun palauttaa mieleensä mikä on pahinta mitä voi tapahtua, niin voi loppujen lopuksi kysyä itseltään onko skenaario todella niin paha? Ja jos on mikä on sen todennäköisyys toteutua?

Ahdistuksen aiheuttaa meihin ihmisiin sisäänrakennettu lopullisuuden pelko: se, että luulemme kaikkien valintojemme olevan aina lopullisia. Että ne ovat se ennustajaeukon kertoma kohtalo. Todellisuudessa voimme niin halutessamme vaihtaa ammattia tai työpaikkaa vielä tämän jälkeenkin tai yrittää edetä nykyisessä, voimme kehittää ihmissuhteitamme tai luoda niihin omanlaiset säännöt ja suhtautumistavan. Vaikka sinulla olisi nyt pidempi tauko ystäväsi näkemisessä se ei tarkoita sitä, etteikö hän vielä joskus kuuluisi elämääsi. Aika ja lopullisuus ahdistaa meitä, sillä se ei ole omissa käsissämme, kuten suurin osa nykypäivän organisoiduista asioista.

Toinen valintoihin liittyvä ahdistuksen aihe on onko muutos ja koettelemus oma valintasi. Jos ihminen kokee, että hän ei voi vaikuttaa itse kohtaloonsa tai tilanteeseen, johon on päätynyt iskee ahdistus. Jos kokee, että on voinut itse valita epäonnistumisensa tai kohtalonsa, eikä syyttä siitä ketään muuta niin on suurempi halu sisuuntua ja voimaantua vastoinkäymisestä, hyväksyä se ja jatkaa elämäänsä. Jos ajattelee rahaongelmien johtuneen siitä, että muut eivät ole pitäneet sinua ajantasalla omasta taloudestasi, ei motivaatio tilanteen kuntoon laittamiseen kohene. Jos syyttää työttömyydestä pomoa, joka irtisanoi edellisestä työpaikasta, on vaikea suunnata energiaa uuden luomiseen ja mielekkään työn etsimiseen. Vaikka muut ihmiset vaikuttavat tilanteisiin ja elämänmuutoksiimme, niin vastuu on aina itsellä. Valinta on Sinun.

Kolmas asia, joka saa ahdistuksemme hiipimään selkäpiihin on halu olla oikeassa tai voittaa. Emme voi tehdä muutosta, koska emme kehtaa myöntää ihmisille, että olemme tehneet ”väärän” valinnan, jonka nyt kyseenalaistamme. Emme voi vetää sanojamme tai käytöstämme takaisin, sillä emme halua myöntää heikkouttamme ja olla niitä, jotka antautuvat ensin. Mietimme miltä muiden silmissä näytämme tai joudummeko tinkimään titteleistä tai elämäntyylistämme, joka on ollut iso osa persoonaamme ennen ammatin- , asunnon tai puolisonvaihtoa.

Se, että jokin asia tai ihminen on tuonut elämäämme jotakin hyvää ei tarkoita, että hän toisi sitä tällä hetkellä. Se ei myöskään tarkoita sitä, etteikö niin tulisi käymään myöhemmin tulevaisuudessa. Itse kaksi vuotta sitten lähdin ovet paukkuen opettajan töistä yrittäjän elämään ja vannoin, ettei enää ikinä opettajan töitä tai työtä kenellekään muulle kuin omalle yritykselle. Pari viikkoa sitten minulle kuitenkin tarjoutui yrityksieni töiden ohelle mahdollisuus opettajan ja työelämävalmentajan työhön yksityisen sektorin yrityksessä, jossa saan työskennellä innostavassa ja monikulttuurisessa yhteisössä aikuisopiskelijoiden kanssa. Tässä työpaikassa koen, että työlläni on yhteiskunnan ja yksilön kannalta suuri merkitys ja että minun on mahdollisuus oppia lisää teemoista, joista haluan oppia. Jos olisin härkäpäisesti pitänyt kiinni päätöksestä olla palaamatta opetustöihin tai enää ikinä työskenteleväni kenellekkään muulle kuin itselleni olisin sulkenut itseltäni monta ovea vain siksi, että olin päättänyt olla oikeassa.

Mitkä ovat niitä asioita, tilanteita tai ihmisiä, jotka ottavat enemmän kuin antavat tässä elämäntilanteessa? Voit kirjoittaa paperille tai kiittää hiljaa mielessäsi niitä hyvistä asioista ja opetuksista, joita he ovat elämääsi tuoneet. Sen jälkeen voit mielessäsi leikata siteet niihin asioihin ja ihmisiin, jotka eivät palvele enää ja muistaa, että tämä on Sinun valintasi ja siksi Sinä myös selviät siitä. Muistuta mitä saatat saada tilalle. Luopuminen ei tarkoita myöskään, etteikö vastaavien asioiden olisi tarkoitus palata elämääsi myöhemmin, jos niin on tarkoitettu. Siksi ei kannata polttaa siltoja takanaan.

Takertumisella, pakottamalla, oikeassa olemisella, muiden ihmisten vapaaseen tahtoon vaikuttamalla ja taistelemisella kuitenkin väsytät itsesi, tukahdutat oman elämänilosi, ideasi ja luovuutesi, jonka voit suunnata tässä hetkessä johonkin muuhun.

Mikä on Sinun tämän hetken projektisi, johon voit kaiken murehtimisesta ja takertumisesta käyttävän energian suunnata?

XXX
Jasmi