Nyt lähtee kontrolli ja koko elämä täysin lapasesta! On lause jolla bloggari saa luotua klikkiotsikon ja jolla seiskapäiväälehdet myyvät sosiaalipornoa hieman tunnetuimpien kansalaisten irrottelusta. Me ihmiset pelkäämme kontrollin menetystä, koska silloin asiat eivät ole enää itsemme hoidossa ja jos asiat eivät ole itsemme hoidossa emme luota lopputulokseen (eihän kukaan muu voi suunnitella ja toteuttaa yhtä hyvin kuin me itse)! Kontrollin menettäessä pahimmillamme saatamme kohdata jotain uutta ja yllättävää, joka saattaa olla parempi vaihtoehto kun alkuperäinen kontrolloitu polku (ja tällöin joudumme myöntämään olleemme väärässä). Lisäksi suurin pelko kontrollin menetyksessä on se mitä muut ihmiset teoistamme tai meistä ajattelevat. Pitävätkö he meitä liian kevytkenkäisinä, valmistautumattomina, epäonnistuneina, bimboina tai kummallisina, jos irrottelemme siitä totustusta kaavasta, jossa meidät on totuttu näkemään?

Kontrolli tuo taas selkeyttä ja turvallisuutta aikaan jossa elämme. Kun emme voi kontrolloida maailman uutisia, työpaikkojemme pysyvyyttä ja muita ihmisiä haluamme kontrolloida itseämme. Kontrolloimme omaa vartaloamme treenaamalla ja syömällä tietyn kaavan mukaisesti, kontrolloimme aikataulujamme ja kalenteriamme oman terveytemme ja lepomme kustannuksella, jotta saamme hektisessä ajassa jonkinlaisen järjestyksen ja arvostuksen tunteen, kontrolloimme itseämme ja vartaloamme siitä miltä näytämme valokuvissa tai tanssiessa. Ja jos emme luota kumppaniimme pyrimme kontrolloimaan hänen tekemisiään.

Juhlimme viikonloppuna lapsuudenystäväni valmistumista ja kävimme mielenkiintoisia keskusteluja. Rohkea ja erilaisiin tilanteisiin mukautuva ystäväni sanoi, että jos on väsynyt niin hän voi koulumatkoilla nukkua bussissa, mutta jos häntä ei väsytä niin hän ei uskalla sulkea silmiä bussissa matkalla kotiin. Toinen ystäväni, joka on pätevä kaikessa mitä tekee ja oman alansa velho on ajanut myöhemmin aikuisiällä ajokortin, mutta kertoi että ei halua ajaa autoa ja antaa muiden mielummin ajaa. Minä uskallan sulkea silmät bussissa ja ajaa vieraalla autolla Los Angelesin ruuhkassa moottoritiellä, jossa on kuusi kaistaa pelkästään yhteen suuntaan. Mutta minulla on oman elämäni ”uskallatko sulkea silmät bussissa” tai ”ajaa autoa liikenteessä, jota et voi kontrolloida” -haasteet, joiden perimmäinen tarkoitus on suojella itseäni kontrollin menetykseltä ja pitää ohjat väkisin omissa käsissäni.

Minun ”uskallanko sulkea silmät bussissa” haaste on se voinko ulkoistaa joitakin asioita oman kontrollini ulkopuolelle. Yksinasuminen, yksinyrittäjyys ja sinkkuus ovat tehneet minusta niin mukavuudenhaluisen, että tällä hetkellä koen vapaa-aikani, asuintilani, työni ja elämäni jakamisen jonkun muun kanssa kontrollin menettämisenä, vaikka parhaimmillaan se voisi avata elämään jotakin uutta ja parempaa.

Fitnesskisa-aikoina olin itsekontrollin ammattilainen ja sain nautintoa huvittaviinkin piirteisiin venyvästä kurinalaisuudestani. Olin valmis ajamaan mökiltä Ikaalisista Parkanoon yhden maitorahkan perässä, vaikka mökiltä olisi löytynyt muutakin syötäväksi kelpaavaa proteiinia, kuten vaikka raejuusto. Mutta kun valmentajan ohjeessa luki maitorahka! No excuses, no pain, no gain… Ja mitä näitä nyt oli! Olen läpi elämän takertunut kontrollin menettämisen pelossa ihmisiin ja asioihin, jotka eivät ole palvelleet enää siinä hetkessä ja joiden takia iso kokonaisuus elämästä on hämärtynyt.

Meille jokaiselle tekisi joskus hyvää sulkea täydessä bussissa silmät, mennä makaamaan Prisman lattialle lepäämään tai kysyä kahvilassa kahvia ostaessa saako maksaa 10% enemmän/vähemmän kuin kuppi maksaa. Tehdä jotakin joka pelottaa meitä ja on arkisen kontrollin menettämistä. Miksi kontrollin menettäminen tuo mieleemme mielikuvan, että sen tehdessämme olemme taas niitä teinityttöjä ja -poikia, joiden ensimmäisille alkoholin nauttimiskerroilla menettävät epämieluisalla tavalla itsestään ja estoistaan kontrollin tullen muiden tuomitsemiksi, kun parhaimmillaan kontrollin menettäminen voisi kuvata häkistä vapautuvaa lintua jonka seurauksena syntyy uutta ja vapautta?

Jos kontrollin menettäminen tutussa porukassa pelottaa niin kannattaa lähteä menettämään kontrolli täysin uuteen porukkaan: kurrsille, josta et tunne ketään tai vieraaseen maahan ja kaupunkiin, jossa ei tarvitse miettiä mitä muut sinusta ajattelevat. Sen jälkeen kun olet menettänyt kontrollin vieraassa paikassa tai seurassa huomaat että mitään pahaa ei todella tapahtunutkaan.

Se ystäväni, joka ei halua ajaa autoa kontrolloimattoman liikenteen seassa tahkoo määrätietoista tulosta oman alansa guruna ammatissa, jonka markkinoita kontrolloi. Minun ”en voi ajaa autoa liikenteessä jota en kontrolloi” -hetkeni oli silloin kun halusin jättää opettajan työni ja alkaa täyspäiväiseksi yrittäjäksi. Halusin alkaa oman elämäni herraksi, mutta minua pelotti töiden ja rahan riittävyys. Välillä meidän on kuitenkin hyväksyttävä, että emme voi vaikuttaa kaikkeen: emme liikenteeseen, emme töiden määrään. Jotkut asiat meidän on vain hyväksyttävä, jos haluamme jotakin asiaa todella. Päätin, että asia joka minun pitää oppia hyväksymään uudessa elämäntilanteessani oli että välillä on enemmän töitä ja välillä taas vähemmän. Kun hyväksyin asian minulla vapautui paljon uutta energiaa yritystoimintani kehittämiseen.

Mihin sinulla vapautuu energiaa, kun lakkaat vastustamasta joitakin asioita, jotka voisit hyväksyä? Entä mihin haluaisit käyttää vastustamisesta vapautuvan ylimääräisen energian? Itselläni vastaus oli lepo, yksinolo ja yöunet. Huomaan, että mitä enemmän saan lepoa sitä tuottavampi ja luovempi olen ja energiaa vapautuu uusiin ideoihin, läsnäoloon ihmisten kanssa ja itseni kehittämiseen. Pohdi mitä tai ketä yrität kontrolloida, takertua tai vastustaa? Voit listata ylös mitä hyvää se mistä olet luopumassa on sinulle tuonut ja mitä pelkäät menettäväsi ilman sitä. Sen jälkeen voit kiittää tätä asiaa siitä mitä se on sinulle tuonut ja jatkaa matkaa. On sinun päätettävissä uskallatko olla se ihminen kuka todella haluat olla.

Kontrollin kolikon kääntöpuoli on luottamus. Luottamus muihin, itseen ja tulevaan. Kun pelkäämme luottaa toisiin ihmisiin emmekä luota heihin voimme säästyä monelta mielipahalta, mutta samalla meiltä jää kokematta uskomattomia seikkailuja ja tuttavuuksia. Enest Hemingway sanoi jo aikoinaan, että paras tapa selvittää voitko luottaa toiseen, on luottaa häneen.

Minut on ryöstetty Rio De Janeiron pimeässä taxissa, pankkikorttini skimmattu Meksikossa, jonka jälkeen luottokorttini oli tyhjennetty Etelä-Koreassa ja kun olin Thaimassa työharjoittelussa kondooni on murtauduttu varastaen kaikki rahani ja arvotavarani, jonka seurauksena jouduin itse poliisiasemmalle ja sain mukaani paikallisen tulkin, jottei minua olisi suljettu vakuutuspetoksesta epäiltynä Thaimaalaiseen vankilaan, epämääräinen mies tarttui amerikkalaisessa marketissa haaroväliini kiinni, olen sanonut liian intensiiviselle hierojalle että hieronta ei ole sellaista mitä haluan vastaanottaa, Barcelonassa taxikuski huijasi minulta rahaa ja järjestin asiasta sellaisen shown, niin että lopulta poliisi lähti meidän seurueen perään, enkä ole koskaan pelännyt niin paljon kuin Dominikaanisessa tasavallassa kun luulin menneeni taksiin mutta olinkin epämääräisessä yksittäisessä ajoneuvossa matkalla eri suuntaan kun minun olisi pitänyt mennä. Mutta samalla olen saanut matkoillani odottamattomissa paikoissa mahtavia uusia ystäviä, jotka ovat vieneet minua uskomattomiin paikkoihin, johon en olisi turistina päässyt ja järjestäneet minulle katon pääni päälle. Kaikki tämä olisi jäänyt minulta kokematta, jos en olisi luottanut ihmisiin tai uskaltanut lähteä yksin matkoille. Puhumattakaan, että pelottavimmat ja haastavimmat hetkeni olen kokenut yleensä kotimaan kamaralla.

Jos emme luota itseemme sekä tulevaisuuteen ja siihen, että kaikella on tapana järjestyä emme tule pettymään, jos epäonnistumme jossakin meille tärkeässä. Mutta silloin emme tule myöskään koskaan kasvamaan ihmisiksi, joita haluamme olla. Me kaikki emme voi olla automaattisesti yhtä luottavaisia tulevaisuutta kohtaan, sillä itsetuntomme, meitä kohtaan tehdyt petokset tai traumaattinen lapsuus saattaa heikentää perusluottamustamme. Voimme kuitenkin oppia pikkuhiljaa rakentamaan luottoa itseemme, toisiin ihmisiin ja tulevaan. Siinä, että luotamme tulevaisuuteen ei tarvitse olla mystistä uskoa minkään uskontokunnan jumalaan tai universumiin, jos emme koe sitä itsellemme oikeaksi, vaan voimme uskoa että asiat tapahtuvat meille kuten on tarkoitettu tapahtuvan, voimme ottaa tapahtumat oppina ja olla kiitollisia myös vaikeista tapahtumista.

Kontrolli tuo turvaa ja auttaa meitä kulkemaan polulla vaatteet kuivina ja lämpiminä. Kontrollin menettäminen ja luottamus itseemme, muihin ihmisiin ja tulevaisuuteen saattaa kastella meidät välillä läpimäriksi, mutta saada silmämme loistamaan.

Mitä sinä yrität kontroilloida ja miltä tuntuisi luottaa siihen, että kaikki järjestyy? Aloita vaikka sulkemalla silmät bussissa tai menemällä Prisman lattialle makaamaan. Kerro sitten minkä teon valitsit, kuinka kävi ja jäitkö henkiin 🙂

XXX
Jasmi