Albanian maaseudulla vielä 2000-luvulle asti nainen ei ole voinut periä vanhempiensa omaisuutta tai maatilaa. Tämä perustuu patriarkaaliseen Kaanonin lakiin, jota niin kristitytyt, ortodoksit kuin muslimitkin Albaniassa noudattavat. Niinpä maassa elää yhä sukupuolensa valan vannomalla mieheksi vaihtaneita naisia, jotka omistavat maatiloja, tekevät ”miehisiä töitä” tai luovat uraa esimerkiksi armeijassa. Valan vannomalla he vapautuvat yhteiskunnan naisille asettamista velvollisuuksista. Tällaiseksi naiseksi kääntyessään ei tarvitse fyysisesti vaihtaa sukupuoltaan mieheksi, mutta pitää antaa neitsytlupaus siitä, että pidättäytyy kaikesta seksuaaalisesta kanssakäymisestä ja alkaa pukeutua kuin mies.

Ajatus omalle jutulle vihkiytyneistä naisista on inspiroiva. Itse muistan lapsuudestani Disneyn Mulanin, joka vanhan isänsä pelastaakseen leikkasi veitsellä tukkansa ja liittyi armeijan riveihin. Vastaavia tarinoita mieheksi pukeutuneista naisista löytyy historiasta useampia. Siinä missä naiseksi pukeutuva mies on kansan sirkushuveja, putoushahmo tai drag queen -show, niin mieheksi pukeutuvassa naisessa on jotakin jännittävää, voimaannuttavaa ja jopa surumielistä.

Neitsytvalan vannominen ja mieheksi kääntyminen on ollut Albanian naisille vapaaehtoinen valinta. Naiset ovat valinneet mitä haluavat elämäänsä ja mistä ovat olleet valmiita luopumaan. Itselle tärkeiden asioiden vuoksi on joskus uhrattava jotain, jotta saa sitä mitä mitä eniten haluaa. Sworn Virgins -naiset ovat olleet valmiita uhraamaan itsensä toteuttamisen, taloudellisen riippumattomuuden, vaurauden tai omannäköisen elämäntavan vuoksi rakkaus- ja seksielämänsä sekä jossain määrin myös yhteiskunnan hyväksynnän ja feminiinisen ulkonäkönsä. Kyse on priorisoinnista, omista arvoista ja vapaudesta valita.

Tämän päivän Suomessa periäksemme vanhempamme meidän ei tarvitsee vaihtaa sukupuoltamme, mutta moni olisi varmasti valmis vaihtamaan pitkät hiuksensa perintöveroista vapautumiseen. Liittyäksemme armeijaan meidän ei tarvitse kieltäytyä loppuelämäksi seksuaalisesta kanssakäymisestä, vaikka saamme kuulla kuittailua siitä että menimme inttiin vain munan toivossa. Eroaako kuitenkaan monien länsimaalaisten ihmisten uralleen ja elämäntavalleen omistautunut elämäntyyli ratkaisevasi Albanian vannoutuneiden neitsyiden elämästä?

Omistautuessamme omille arvoillemme, itsemme toteuttamiselle, indivisualismille tai uralle saamme usein tilalle yksinäisyyden. Saatat huomata olevasi oman elämäsi Finnish Sworn Virgin, kun pitkien työpäivien ja kovan treenaamisen jälkeen seksi ei enää maistu parisuhteessa ja että puhelin kiinnostaa kumppania enemmän tai että valintojesi tähden sinulta on jäänyt parisuhde- ja perhe-elämä kokonaan luomatta.

Yksinolo on ihanaa, kun se lähtee omasta vapaudesta valita. Yksinäisyys on seurausta siitä, että meillä ei ole ollut mahdollisuutta valita olemmeko yksin vai yhdessä. Yksinäisyyttä voi olla myös parisuhteessa ja perhe-elämässä vaikka ympärillämme olisi ihmisiä. Tai sitä saattaa olla riippuvainen epävakaasta ihmissuhteesta, jossa elää kuin käkikellossa. Kukkuen vain silloin, kun toinen vetää sinut. Joku toinen ei uskalla tai halua erota, koska ei tiedä selviääkö yksin.

Haluan matkustaa yksin, sillä matkoillani yksinolo on valittua ja vapaaehtoista. Suomessa yksinäisyys iskee kuin mörkö sisään. Eikä se tunnu leijonien kultajuhlilta, vaan kaiken ympäriltään jäädyttävältä isolta tummalta möykyltä. Tove Janssonkin loi Mörkö-hahmon kuulemma alunperin esittämään yksinäistä lesboa.

Vaikka tilaisi itsenäisen ja vapaan Sworn Virgin -elämän, saattaa postipakettina saada Nestori Miikulaisen, joka soittaa yksin huuliharppuaan, kun elämänkumppania ei saanut saareen tuuliseen asettumaan. Nestori Miikulaisella on seuranaan Norppa, joka ei ole löytänyt kumppania lajin uhanalaisuuden vuoksi. Miehen ja norpan ystävyyden sekä luonnon suojelemisen kuvaus on kaunis ja antaa muistutuksen siitä, että emme saisi asettaa turhan tarkkoja kriteereitä sille millaisille ihmisille olemme valmiita itsestämme antamaan tai vastaanottamaan. Emme voi tehdä bucket-listoja elämänkumppanistamme tai määritellä ystäviämme iän, kansalaisuuden, uskonnon, poliittisen puolueen, ulkonäön tai sosiaaliekonomisen luokan mukaan. Tai voimme, mutta silloin jäämme paljosta paitsi.

Usein olemme kaikessa kurjuudessaankin liian rakastuneita tarinaan, jota kerromme itsestämme, jotta muuttaisimme siinä mitään. Kuvittelemme ansaitsevamme vain tietyn määrän onnea tietyllä elämän osa-alueella ja siksi pidämme kiinni Sworn Virgin- tai vanhojapoikia viiksekkäitä -tarinoistamme. Mutta entä jos ansaitsemme enemmän kuin kuvittelemmekaan? Entä jos ansaitset itsenäisyyden ja itsesi toteuttamisen, kuin voimaannuttavat ihmissuhteetkin?

On totta, että synnymme ja lähdemme täältä yksin. Jotkut ihmiset annetaan vain hetkeksi vierailemaan elämäämme, toiset opetuksina ja toiset siunauksina. Mutta vaikka kuinka omistautuisimme urillemme, intohimoillemme ja elämäntyylillemme, niin tarvitsemme toisia ihmisiä. Me kaikki olemme Nestori Miikulaisia, jotka tarvitsevat Norpan viereensä jakamaan saman maiseman, jotta voimme seuraavan yksinäisyyden hetkellä uskoa hetken olevan oma valintamme. Emme voi asettaa ketään muuta vastuuseen yksinäisyyden tunteemme poistamisesta, mutta parhaimmillaan voimme löytää vierellemme ihmisen, jonka kanssa saamme juosta yhtä vapaina.

XXX
Jasmi