Arvot selkeyttävät miksi teemme tiettyjä valintoja elämässä ja niistä tietoisena oleminen auttaa meitä elämään tasapainoisemmin ja saavuttamaan tavoitteemme. Viimeiset kolme vuotta tärkeimmät arvoni ovat olleet vapaus, rohkeus ja itseni kehittäminen kaiken toimintani suuntautuessa ennen kaikkea onnentunteen ja muilta ihmisiltä saadun arvostuksen metsästykseen.

Viime aikoina olen alkanut kyseenalaistaa ovatko nämä kolme enää tärkeimmät arvoni ja jos ovat niin olenko ylipäätään viime aikoina elänyt arvojeni mukaisesti, jos kokoajan tuntuu niin ristiriitaiselta. Vapauden kohdalla mietin esimerkiksi onko ongelmani siinä, että vapaus on edelleen tärkein arvoni, mutta en enää elä arvoni mukaisesti vai se, että vapaus ei ole enää tärkein arvoni, mutta tekoni ja valintani ovat edelleen johdettavista tästä arvosta.

Rohkeuden ja jatkuvan toiminnan korostaminen on vaihtunut kärsivällisyyden opetteluun. Kärsivällisyys ei ole heikkoutta, passiivisuutta tai laiskuutta eikä se ole rohkeuden ja jatkuvan heittäytymisen vastakohta. Kärsivällisyys kysyy enemmän rohkeutta, kuin päätön heittäytyminen. Kärsivällisyys on aktiivista mielen työtä, jossa joudut päänsisälläsi käymään kamppailua hetken mielihalujen, ikävien tunteiden turruttamisen, syvimpien toiveiden, muiden ihmisten odotusten ja mielipiteiden sekä sen epävarmuuden kanssa, että jos kaikki kärsivällisyys onkin ”turhaa”. Kärsivällisyydestä ei saa yhteiskunnalta ja sosiaalisesta mediasta välitöntä positiivista vahvistusta ja tykkäyksiä, kuin taas suorasta toiminnasta ja rohkeasta heittäytymisestä.

Minua on pitkään ohjaannut oman toimintani keskeisenä motiivina muiden ihmisten arvostus tai pelottanut sen puute. Siksi olen elämäni aikana niin paljon suorittanut, paiskinut töitä ja uhrautunut omat tarpeeni unohtaen. Välillä toki myös pelkästä auttamisen ja vaikuttamisen halusta, mutta liian usein myös tullakseni näkyväksi ja paikatakseni omaa riittämättömyyden tunnettani. Kaikki suurimmat ”läpimurtoni” ja onnistumiseni ovatkin tapahtuneet niiden kausien jälkeen, kun olen tuntenut itseni kaikkein yksinäisimmäksi tai riittämättömmimmäksi. Vaikka et tiedä saatko kärsivällisyydestä toivomaasi ”palkkiota” jälkeenpäin niin kärsivällisyys itsessään kertoo mitä tunteita ja asioita kaipaat elämääsi.

Vapaus on aina ollut arvoni numero yksi, josta muut arvot ovat johdettavissa. Tällä hetkellä kaipaan enemmän juurtumista, kotia, asettautumista ja rutiineja. Oikeastaan matkustelukaan ei enää innosta samalla tavalla, kuin aikaisemmin. Aamukahvipöydässä kerroin tämän Emilialle ja saimme pitkän keskustelun aikaiseksi vapaudesta ja sitoutumisesta. Emilia kertoi lukeneensa eräästä kirjasta riippuvuuden ja sitoutumisen eroista. Kirjan mukaan riippuvuus on roikkumista jossain asiassa, mutta sitoutuminen on sitä, että on vapaus valita mihin sitoutuu ilman että leijailisi päämäärättömästi. Sitoutumista ei voi luvata loppuelämäksi tai tietyksi ajanjaksoksi, vaan se tulee valita aina uudestaan. Vapaus ei siis sulje pois asettumista ja sen valitsemista mihin asioihin haluaa sitoutua.

Rakkaus ei ole kuulunut aikaisemmin arvoihini, sillä näin sen pelkästään romanttisena rakkautena, tietynlaisena kaavana miten asiat rakkaudessa menevät, erilaisina sääntöinä ja rajoituksina. Kun rakkautta lähestyy isompana voimana siltä kannalta, että se ohjaa kaikkea toimintaa ovat sen vaikutukset erilaiset. Minulle rakkaus on kärsivällisyyttä, kunnioittamista, vapautta, luottamista, arvostamista, tukemista ja ennen kaikkea rakkauden kokoajan uudestaan valitsemista. Se ei ole itsekästä, itsestäänselvää, pakottavaa, kärsimätöntä, pelkkää intohimoa, järkiratkaisuja, käytännöllistä, statusta, valtaa tai sääliä. Vaikka on ollut aikoja ja ihmissuhteita, joissa se on ollut juuri kaikkea edellämainittua.

Minulle tämän hetkinen vapaus ihmissuhteissa on sitä, että saan valita ympärilläni olevat ihmiset, olla minulle läheisten ihmisten tukena ja lähellä. Vapaus on sitä, että minun ei tarvitse jatkuvasti sosialisoida, voin kieltäytyä pyynnöistä ja kutsuista sekä olla tutustumatta uusiin ihmisiin. Vapaus on sitä, että voin valita olevani niiden ihmisten seurassa, joiden seurassa minulla on hyvä olla vaikka ulkopuolisen silmin vuorovaikutus- tai ihmissuhteet näyttäisivät kummallisilta tai jopa epätasa-arvoisilta. Kuitenkaan toinen ihminen ei voi koskaan tietää koko totuutta. Taistelin pitkään syvempiä tuntemuksiani ja tarpeitani vastaan, koska ajattelin niiden toteuttamisen olevan ulkopuolisilla kriteereillä oman vapauteni rajoittamista. Silloin oma toimintani ei ollut rakkaudesta tai vapaasti tahdostani käsin tapahtuvaa, vaan sitä mikä ulospäin tai oman egon turvin näyttää hyvältä. Koko kesän minulla oli vaikea asettua toisen ihmisen asemaan, sillä ajattelin asioita enemmän oman egon kuin rakkauden kautta.

Kärsivällisyyden ja rakkauden arvojen lisäksi haluan jatkossa vaalia arvona myös iloa. Haluan, että jokaiseen valintaani ja tekooni jatkossa sisältyy ilo. Ennen juoksin onnen ja onnellisuudentunteen perässä ja halusin olla onnellinen, vaikka väkisin. Nykyisin yritän olla välttämättä negatiivisia tunteita, vaan haluan nähdä ne ennen kaikkea merkkinä, että nykyisessä arjessa on jotakin joka ei enää palvele. Valitsen koska vain ilon onnellisuuden sijasta. Onnellisuus ei ole pysyvä olotila. Ilon voi tuoda myös onnettoman olotilan ja kivun keskelle. Iloon sisältyy vapaus. Minulla on vapaus valita niitä pieniä arkipäivän ilon asioita, jotka tekevät oloni edes hieman iloisemmaksi, kuten ostaa vaikka kauniin muistikirjan, johon on kiva kirjoitella. En halua enää olla aina iloinen, vaan haluan säilyttää ilon mahdollisuuden myös melankolisten aikojen keskellä.

Kaikkien tärkeimpien arvojeni kuten rakkauden, ilon, kärsivällisyyden tai vapauden kokemukseni järkkyy, jos alan elämään liikaa menneessä tai tulevaisuudessa. Menneessä eläminen sen mukaan mitä joillekin toisille toisessa tilanteessa ja ajassa on vastaavassa tilanteessa käynyt, miten olen itse joutunut ennen pettymään. Tai takertuu niihin hyviin asioihin, joita on joskus ollut, eikä siksi uskalla päästää irti. Liika tulevaisuudessa eläminen rajoittaa vapautta, jos tekee liian yksityiskohtaiset suunnitelmat siitä, mitä, miten ja milloin asioiden haluaa toteutuvan ja missä muodossa. Voimme valita mitä tunnetta haluamme enemmän, mutta emme tilata sitä tietyssä muodossa postipaketilla, kuten edemennyt Ikaalisten Raimo-setä tilasi Hobbyhallin kuvastosta kodinkoneita koko naapurustolle humalapäissään yhdeksänkymmentäluvulla. Arvoja, kuten rakkautta ja iloa, tulee toteuttaa tässä hetkessä, ei riitä että on rakastanut tai iloinnut eilen tai että aikoo rakastaa ja iloita lokakuussa 2019.

Rakkaus, kärsivällisyys, ilo ja oma terveys/hyvinvointi ovat tällähetkellä arvot, joiden pohjalta alan arkeani ja valintojani tarkastella uudelleen.

Koska sinä olet viimeksi käynyt arvokeskustelusi itsesi kanssa? Mihin arvoihin haluat sitoutua tämän hetken elämäntilanteesi huomioon ottaen? Kuljetko todella kohti arvoistasi tässä hetkessä ja tilanteessa? Kuka on asettanut sinun arvosi: sinä itse, läheiset ihmiset vai ympäröivä yhteiskunta?

XXX
Jasmi